Väri-inspiraatiota ja joululahjatoiveita

Ehkä se on tää väritön marraskuu, joka saa mut haaveilemaan värikkäistä esineistä.

Mia Hamborgin suunnittelema Shuffle-pöytä olis aika veikeä meidän olkkarissa ja sopis yhteen uuden porilaiselta kirppikseltä ostetun taulun kanssa. Parasta pöydässä on se, että sen korkeutta voi säädellä palikoita poistamalla tai lisäämällä.



Toinen värikäs uusi ihastus on Anu Penttisen Marimekolle suunnittelemat Sukat makkaralla -lasit ja kannu.



Erityisesti nämä jalalliset lasit on hauskat, ja noita kahta väriä voisi yhdistellä.





Kuvat: marimekko.fi ja blog.marimekko.fi

Tosin en minä omasta musta-valkoisuudestani mihinkään pääse, joten tällainen olis joululahjatoivelistalla:

Marimekon Alina-mekko (Mika Piirainen)



Jos tuon saisin, käyttäisin sitä varmaan koko ajan. Tosin en ole koittanut sitä päälle, enkä siis tiedä istuuko se mulle.

Ja nää sukkikset on hienot:



Sit pari muuta toivetta vielä perään:

Ilta-aurinko pussilakanat (Nora Niinikoski/Marimekko)



Guccin Flora -hajuvesi:



Kuvat: finnishdesignshop.com, marimekko.fi, blog.marimekko.fi ja salhazain.com/blog/

Kiulut kaakkoon!

Tai oikeastaan 180 astetta ympäri: nyt niistä tehdään lamppuja!

Jatkoa edelliseen...

Eli tää olis tällä kertaa mielessä:

Hella Hernbergin Bol Raindrop:



Kaunis ja vieläpä kierrätysmatskuista valmistettu. Ostettavissa esim. Finnish Design Shopista.

Joskus minulla on koti, johon kaikki haaveilemani esineet mahtuvat

Kenkähulluuden lisäksi mulla on lamppufiksaatio. Kotiimme mahtuu Ikean Foto-lamppu, Stockalta hankittu jättikokoinen riisipaperilamppu, Koskisen Block, Tord Boontjen Garland sekä Ferruccio Lavianin Kartellille suunnittelema Bourgie sekä halogeenispotteja sinne tänne. Näiden lisäksi komerossa parempia aikoja tai monihuoneisempaa kotia odottavat Norman Copenhagenin Norm06 sekä Stockalta ostettu perus, pyöreävarjostiminen kattolamppu. Taitaapa ullakolta löytyä myös joku vaaaaanha Louis Poulsen -henkinen halpiskopio vuodelta nakki tai kaksi.

Joskus tuntuu että meillä on öklö sisustuslehtikoti, mutta ei me oikeastaan osata edes sisustaa niin hienosti, joten ihan sama.


Kuva: ikea.fi


Kuva:speranzaonline.com


Kuva: indish.co.uk

Kuva: finnishdesignshop.fi

Kuva: thefind.com

Pulu on aina pulu

Muutama kuva tältä vuodelta.

Lontoo:







Berliini:





Tukholma:







Kristinestad:







Pori:



Tallinna:



Jossain Huittisten seudulla:



Helsinki:

Ja kenkähulluttelu sen kun jatkuu...

Naisella ei ilmeisesti koskaan voi olla liikaa kenkiä, käytti niitä tai ei; eikä varsinkaan liikaa kenkähaaveita. Kiilapohjaisista popoista puhumattakaan:

Jeffrey Campbell Pixie – harmaa mokka ja piilotettu kiilakorko näyttää aina hyvältä:



Kaksi seuraava ovat saman em. jampan, samasta muotista, eri väriset mutta voi! – molemmat niin hienot!

Tick NS:



...ja Tick:



Sokerina pohjalla kenkien täydellistymä: Finskin 252-95:




Kuvat: solestruck.com

Epäonnekkaita sattumia?

Elämä on täynnä onnekkaita ja vähän epäonnisempia juttuja.

Jälkimmäinen on tainnut tapahtua viimeisimmän Kotivinkin (nro 18, 27.10.2010) juttujen järjestykselle.

Em. numerossa on juttu "Kenen syy?", jossa kerrotaan nuorista vahingontekijöistä; siis nuorista, jotka aiheuttava ilkivaltaa moni tavoin, kuten autojen tuulilaseihin ja hiihtoladuille hiekkaa ripottelemalla tai pyörätien yli narun virittämällä. Jutun ingressi kuuluu:

Kuka on vastuussa, kun alaikäinen lapsi leikkii tikuilla tai uhkailee koulukaveriaan netissä?

Asiallinen ja tärkeä kirjoitus sinänsä, mutta se muuttuu kohtalokkaaksi heti yhden sivun mainoksen erottaman seuraavan kirjoituksen kohdalla. "Kenen syy?" -juttua seuraa otsikko "Antaa palaa", jonka kuvituksessa nuori tuijottaa tummin silmin roihuavaa paloa. Juttu kertoo kainuulaisesta perinteestä, jossa pyhäinpäivänä poltetaan kaupunkilaisten mm. puusta ja oljesta rakentama kekripukki. Tapahtuma huipentaa satokauden sekä kekriviikon.

Veikkaan, että näiden kahden jutun ei olisi pitänyt seurata toisiaan. Tulitikuilla leikkivä, uhkaileva nuori ja täysin toiseen asiayhteyteen liittyvän jutun kuvitus saavat inhimillisen kausaalisen päättelyn seurauksena harmillisen merkitysyhteyden.

Tosin näitähän tapahtuu aina silloin tällöin. Työtoverit kierrättävät meiliboksista toiseen koomiikka herättävästi "väärän" sijoiteltuja mainoksia (ks. esim. tämä sivusto) ja muita huumoripläjäyksiä.

Niin päämme vain toimii – osaamme yhdistää asioita toisiinsa ja muodostaa (uusia) merkityksiä. Ilman tätä taitoa, ei olisi huumoriakaan*.

Siinä lienee kaiken luovan ajattelun perusta?

Jos innostuit linkistä, tällä sivustolla lisää asioita, jotka ovat syystä tai toisesta menneet pahasti päin mäntyä.

* HuumorinTAJU onkin sitten asia täysin erikseen. :D



Kuva: oddee.com